Mitä lastenpsykoterapia on?

LAPSEN JA NUOREN PSYKOTERAPIA

Monilla lapsilla ja nuorilla on jonkinlaisia mielenterveyden ongelmia, ja osa heistä tarvitsee tutkimusta ja hoitoa. Lapsen ja nuoren paha olo purkautuu aina jollain tavalla. Osa ongelmista ilmenee masennuksena, ahdistuneisuutena, itseen käpertymisenä tai tunneköyhyytenä, osa näkyy ulospäin aggressiivisuutena, levottomuutena, kaveriongelmina, oppimisvaikeuksina. Lapsen kehitys on silloin juuttunut, hänelle on syntynyt vahingollinen, häiritsevä tapa reagoida. Lapsi tai nuori on voinut käyttää tällaisia tapoja jo vuosia; yleensä häiriökehitys alkaa jo ennen kouluikää.

Terve kasvu, tunteiden säätelyn ja oman käytöksen hallinnan oppiminen  tapahtuvat myönteisessä tunnesuhteessa. Myös psykoterapiasuhde on tunnesuhde, jonka avulla lapsen häiriintynyt kehitys voi päästä jatkumaan terveesti. Vanhan, ongelmaisen ajattelu- ja käyttäytymistavan poisjättäminen sekä uusien, hedelmällisempien ja tyydyttävämpien mallien oppinen vievät paljon aikaa. Välivaiheessa käyttäytyminen voi olla hankalaa, kokeilevaa, ja läheiset suhteet ovat koetuksella. Sisäinen muutos jättää lapsen tai nuoren hämmennyksen valtaan, kunnes uudet mielen rakenteet löytyvät ja vakiintuvat.

Nuoruusikä tuo elämään suuria muutoksia. Silloin monet asiat voivat aiheuttaa ahdistusta, hätää ja häpeää. Nuori voi tarvita apua ja tukea aikuistumis- ja itsenäistymisprosessissaan, omanlaisen elämän etsimisessään.

Vanhempien tukea tarvitaan lapsen ja varhaisnuoren psykoterapiassa, heidän täytyy motivoida lasta silloinkin, kun tämä ei tahtoisi lähteä terapiaan. Myös itse kulkeminen terapiaan on vanhempien varassa tai vaatii vähintäänkin muistuttamista. Nuoruusiän loppupuolella, jolloin ollaan oikeastaan jo nuoria aikuisia, psykoterapia usein toteutuu ilman vanhempien osallistumista. Nuori voi käydä psykoterapiassa itsenäisesti, mutta vanhempien henkinen tuki, ”lupa” asioiden käsittelyyn on tarpeen tai ainakin suotavaa.

Lapsen tai varhaisnuoren terapia edellyttää myös vanhempien omia keskustelukäyntejä. Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä enemmän terapeutti tarvitsee vanhemmilta tietoa lapsesta. Vanhemmat joutuvat myös kohtaamaan lapsen muuttuneen olemuksen ja käyttäytymisen terapian edetessä, mitä on hyvä käsitellä. Vanhemmat voivat auttaa lastaan ja edesauttaa terapiaa pohtimalla, miten koko perhe historioineen on vaikuttanut lapsen kehitykseen.

Jo asioiden tuleminen tietoisuuteen saattaa avata vanhemmille, lapselle ja koko perheelle uudenlaisia mahdollisuuksia ajattelulle ja toiminnalle. Tavoitteena on entistä avoimempi ja turvallisempi vuorovaikutus perheen jäsenten välillä. Siten jokainen saa elää ja kehittyä omana itsenään.

Psykoterapeutteja on koulutettu Suomessa jo pitkään. Lääkärin, psykologin, sairaanhoitajan, sosiaalityöntekijän tai muun sopivan peruskoulutuksen lisäksi psykoterapeutin koulutus on monipuolinen ja kestää vähintään kolme vuotta ja sisältää mm. oman psykoterapian tai psykoanalyysin.

Koulutettuja psykoterapeutteja ei ole riittävästi, vaan monet joutuvat jonottamaan terapiaan. Lapsen ja nuoren psykoterapia tapahtuu yleensä vähintään kaksi kertaa viikossa kahden tai useamman vuoden ajan. Psykoterapiaan hakeudutaan terveydenhuollon tai perheneuvolan kautta. Rahoituksen voi saada sairaanhoitopiiriltä tai Kelalta; joskus nuorten terapioissa on pieni omavastuuosuus.